Museoimassa

Kävin tiistaina 10.2.2015 Lahden Hiihtomuseossa. En hirveästi tykkää käydä museoissa, joten en odottanut käynniltä oikeastaan mitään erikoisempaa. En kuitenkaan lähtenyt negatiivisella fiiliksellä vaikka museointi ei ole minun juttuni. Museossa käynti sattui sopivasti koulun liikunta- ja kulttuuripäivän kohdalle, joten menimme sinne pienellä porukalla opettajiemme Maria Jalojärven ja Johanna Ritalan kanssa. Olin jo ennen käynyt hiihtomuseossa, joten nyt toivoin, että siellä olisi jotain uutta. Ja niin oli.

Muutama kuva matkalta museoon

Hiihtomuseo esittelee suomalaista talviurheilua, sen kulttuuria ja historiaa, sekä nimiä, jotka ovat jääneet ja tulevat jäämään historiaan. Alakerrassa esiteltiin esimerkiksi vanhoja suksimalleja, kerrottiin kuinka vanhat sukset tehtiin, miten mäkihyppytyyli- ja välineet ovat kehittyneet vuosien kuluessa ja kerrottiin paljon muuta liittyen samaan aihepiiriin. Alakerrasta löytyi myös ampumis- ja mäkihyppysimulaattorit, nopeustesti ja muuta aktiviteettia. Hiihtomuseon yläkerrassa oli nyt myös urheiluidoleihin ja heidän fanitukseen liittyvä näyttely. Pääsimme tutustumaan yläkertaankin, mutta toisaalta todella lyhyeksi aikaa... Marian kello oli tunnin väärässä ja lähdimme koululle tuntia liian aikaisin kuin oli tarkoitettu, mutta ehdimme silti nähdä yläkertaa mielestäni tarpeeksi. Otimme selfieitä Teemu Selänteen, Kimi Räikkösen ja Kiira Korven kanssa (pahvisten tosin...) ja ihastelimme Leijonat-fanitavaroita. Muuta emme ehtineet oikein yläkerrassa tutkia. Eipä siellä olisi paljon muuta varmasti ollutkaan. Alakerrassa Maria kertoi meille enemmän vanhoista suksista ja ihmetteli sitä, kuinka mäkihyppääjien päät ovat ennen olleet pienempiä kuin nykyään.

Itseäni kiinnosti eniten se, miten sukset ovat muuttuneet vuosien varrella. Sukset tunnettiin jo esihistoriallisella ajalla. Ne olivat ennen hurjan pitkiä ja todella vaikeasti kiinnitettäviä. Sukset kiinnitettiin periaatteessa siteellä vaan kenkiin kiinni. Mutta toisaalta, sukset kestivät silloin paljon enemmän kuin nykyään. Toisaalta niiden täytyikin kestää, sillä niitä käytettiin paljon talvisodassa ja niistä oli paljon hyötyä suomalaisille taisteluissa. Monesti hiihdettäessä käytettiin vain yhtä sauvaa. Toisessa kädessä pidettiin yleensä asetta, koska piti olla aina valmiina hyökkäämään.

Museossa oli loppujen lopuksi ihan mukava käydä, vaikka en alussa kauhean innostunut ollutkaan. En ole oikeastaan ikinä käynyt museossa, josta olisin innostunut todella paljon. Opin kuitenkin jonkun verran uutta käydessäni Hiihtomuseossa ja oli mukavaa, että Maria oli mukana selittämässä lisää. Hän tiesi asioista paljon ja kertoi meille asioita, joita ei lukemalla lapuista selvinnyt ollenkaan. Museossa käymisestä jäi loppujen lopuksi ihan kiva fiilis!